Taipalsaarelta Vallilaan, Vallilasta Brysseliin

Yhtenäisemmät EU-työmarkkinat luovat liittovaltiota Saksan ja Ranskan johdolla

Yksi keskeisistä EU:n olemassaolon perusteluista ovat sen sisämarkkinat. Taloudellinen yhteistyö yhteisten sääntöjen luomisessa, kaupan esteiden purkamisessa ja raja-aitojen häivyttämisessä on mahdollistanut Euroopassa pitkään jatkunutta talouskasvua, josta ovat hyötyneet EU:n jäsenvaltiot ja kansalaiset.

 

Paradoksaalisesti Brexitin tuoma sekasorto on mahdollistanut eurojärjestelmän syventämisen kriisien jälkeen, ja on sitä kautta avannut laajempaa keskustelua talouden integraatiosta. Yhteinen taloushallinto tai yhteisvastuu eivät ole niiden saamasta huomiosta huolimatta taloudellisen yhteistyön syventämisen suurimpia asiakysymyksiä. EU:n sisämarkkinoiden ja laajemman taloudellisen yhteistyön syventämisen yksi keskeisimmistä ongelmista on erityisesti eriytyneet työmarkkinat ja euromaiden eriytynyt hintakilpailukyky. Sisämarkkinat eivät koskaan tule olemaan täydelliset, jos työmarkkinat eivät ole integroituneet keskenään. Näin ei nyt ole. 

EU:n talousjärjestelmä voi sitä paremmin, mitä integroituneempi se on. Aina tämä ei kovin hyvin toteudu, sillä poliittisella puolella yhdentyminen usein sakkaa, eikä kannatusta tai legitimiteettiä integraatiolle tietyiltä sektoreilta löydy, vaikka se voisi olla talouskasvun kannalta järkevää. Mitä erilaisemmat EU:n jäsenmaiden talousjärjestelmät ja työmarkkinat ovat, sitä heikommin järjestelmä toimii. Tämä näkyy esimerkiksi työvoiman liikkuvuudessa. Vaikka EU:ssa on vapaa liikkuvuus, ei tämä työvoiman kohdalla täydellisesti toteudu mm. sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmien sekä työntekijöiden turvan erojen vuoksi.

Yhteisessä eurovaluutassa optimaalisen valuutta-alueen kannalta on keskeistä, että jäsenmailla on samanlaiset hinta- ja palkkajäykkyydet. Toisin sanoen työmarkkinoiden pitäisi toimia suhteellisen samankaltaisilla pelisäännöillä. Ilman yhteistä lainsäädäntöä tämä ei onnistu. Työmarkkinoiden toimivuus ja yhtenäisyys ovat myös keskeisimpiä ehtoja sille, että jäsenmaa hyötyy eikä kärsi valuutta-alueeseen kuulumisesta.

Miksi näin? Joustavien työmarkkinoiden kilpailukykyisissä maissa, kuten Saksassa, palkat ja hinnat sopeutuvat talouden vetoon. Siksi nämä maat pärjäävät myös taantumassa, vaikka mahdollisuuksia valuuttajoustoihin ei ole. Euro ei jousta yksittäisen jäsenmaan taloudellisen tilanteen mukaan.

Jäykkien työmarkkinoiden maissa, kuten Suomessa, ainoa joustava tekijä on siksi työllisyys. Tällöin taantumassa työttömyys kasvaa. Joustava maa taas hyötyy joustamattomien maiden kustannuksella suhteellisen kilpailukykynsä paranemisesta. Tämän vuoksi euroalueella Saksan joustavat työmarkkinat ovat pärjänneet hyvin ja talous on porskuttanut, vaikka muualla on sukellettu.

Työmarkkinoiden integraatio tulisikin ottaa vahvemmalle agendalle. Tämä edistäisi myös talouskasvua ja hyvinvointia. Esimerkiksi Ranska on jo aloittanut työmarkkinalainsäädäntönsä uudistamisen vastaamaan paremmin Saksan joustavuuksia. Tämänkaltaiset toimet integraation syventämiseksi luovat todellista liittovaltiota yhteisillä pelisäännöillä markkinoille.

Työmarkkinoita kehittäessä voitaisiin alkuun määritellä esimerkiksi tiettyjä minimistandardeja, joihin Euroopassa voidaan pyrkiä. Tämä olisi myös Suomen etu, sillä sosiaalisten oikeuksien kehittyessä esimerkiksi Itä- ja Etelä-Euroopassa työn tekemisen kilpailukykyero kaventuu korkean sosiaaliturvan Suomen ja muiden maiden välillä pienemmäksi. Hyviä syitä työmarkkinoiden kehittämiselle ovat myös riiston vähentäminen ja tasa-arvon edistäminen jäsenmaissa.

Keinona esimerkiksi eurooppalainen sosiaaliturvatunnus voisi helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja rajat ylittävää viranomaisyhteistyötä. Lisäksi tutkintojen tunnustamista eri maissa tulisi edistää. Myös lomia ja vanhempainvapaita määritteleviä standardeja voitaisiin yhtenäistää. Globalisaation edetessä Eurooppa ei pärjää matalilla palkoilla tai heikoilla työajoillaan, vaan osaamisella ja vapaudella. Lisäksi jo nyt useat ammatit, kuten rekkakuskit, kohtaavat hyvin erilaista sääntelyä eri EU-maissa, vaikka toimintakenttänä olisi koko Eurooppa.

Keskeistä on kuitenkin jäsenmaiden oma lainsäädäntö. EU voi määritellä tiettyjä perustasoja, mutta vastuu työmarkkinoiden joustojen lähentymisestä on nykyisin jäsenmailla. Esimerkiksi Suomi voisi saman tien yhdenmukaistaa hinta- ja palkkajoustojaan Saksan kanssa uudistamalla työmarkkinalainsäädäntöään kilpailukykyisemmäksi. Yhtenäisempi talousunioni olisi kaikkien, myös Suomen, etu. Tämän kehityssuunnan edellyttämät uudistukset saataisiin tehtyä nopeastikin, mikäli eteenpäin katsova yhteinen poliittinen tahtotila löytyisi.

Teksti julkaistu Eurooppanuorten Tähdistö-lehdessä.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset