Taipalsaarelta Vallilaan, Vallilasta Brysseliin

Valkoposkihanhet ovat ongelma puistojen lisäksi myös maanviljelijöille

Valkoposkihanhi ei kuulu riistalintuihin. Siksi sitä ei myöskään saa metsästää. Tämä määritellään EU:n vuodelta 1979 peräisin olevaa lintudirektiivin II liitteessä, jossa myös riistalinnut määritellään.

Valkoposkihanhien populaatiokokoa on kyettävä rajaamaan hyväksyttävälle tasolle. Hanhipopulaatio elää luonnollisesti yli rajojen Pohjois-Euroopassa, minkä vuoksi asiasta tulisikin löytää kansainvälinen EU-tason linjaus.

Valkoposkihanhien metsästys oli sallittua 1900-luvulla, minkä seurauksena hanhien maailmanlaajuinen kanta oli romahtamaisillaan 1960- ja 1970 -luvuilla. Linnun suojelun myötä kanta on elävöitetty, mikä on lajin elinmahdollisuuksien kannalta positiivinen asia. Nykyään kanta on kuitenkin jo erittäin suuri ja populaatio kasvaa nopeasti. Euroopassa talvehtivan kannan arvioidaan olevan nykyisin yli 1,2 miljoonaa yksilöä.

Linnut aiheuttavat puistoviihtyvyyden lisäksi merkittäviä taloudellisia haittoja maanviljelijöille. Muuttomatkoillaan levähtävät hanhet syövät nurmipeltoja. Pelkkä pellolta toiselle karkottaminen vain siirtää ongelmaa. Populaatiokokoon olisi voitava puuttua, jotta vahingot eivät kasvaisi.

Valkoposkihanhet levähtävät ja ruokailevat Itä- ja Kaakkois-Suomen viljelyalueilla sekä kevät- että syysmuuton aikana. Syksyisin Itä- ja Kaakkois-Suomen kannat ovat satoja tuhansia yksilöitä. Elimäellä tavattiin lokakuussa 2017 jopa 300 000 yksilön hanhilauma ruokailemassa pellolla. Hanhien parempiin suihin katoaa helposti valtavia määriä syysviljoja.

Esimerkiksi Alankomaissa, Tanskassa ja Ruotsissa ongelmaa hallitaan metsästämällä hanhia poikkeusluvilla. Näin ei ole Suomessa, jossa jopa valkoposkihanhien hätistelyyn tarvitaan lupa ely-keskukselta.

Ilmiö liittyy ilmaston lämpenemiseen: hanhille on Suomessa vuosi vuodelta paremmat olosuhteet. Hanhi ei ole enää aikoihin ollut uhanalainen laji, vaan kanta on kasvanut jatkuvasti. Ilman toimenpiteitä ongelmat kasaantuvat. Ilmiön kansainvälisyydestä johtuen tilannetta on ratkaistava ensisijaisesti EU-tasolla, mutta myös kansalliset poikkeusluvat muiden maiden tapaan olisivat luonteva tapa edetä.

Tapaus on osoitus myös Suomen kansallisesta lisäbyrokratiasta. On tärkeää huomata, että EU ei tässä ole suurin ylisääntelijä. Monet muut maat ovat löytäneet luontevan tavan toimia. Suomessa olemme kutenkin mestareita lisäämään omaa kansallista lisäsääntelyämme EU-tason päälle, mistä hanhitapaus on hyvä esimerkki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän pietarituominen kuva
Pietari Tuominen

Luonnossa nisäkäspedot ja suuret petolinnut pitävät kannan kurissa. Merikotka harvemmin saalistaa Helsingissä, susista tai karhuista puhumattakaan. Ihminen on siis luonut hanhille paratiisin, jossa niitä ei uhkaa mikään luontainen vihollinen.

Osittainen ratkaisu olisi saada merikotkien määrää lisättyä. Niille pitäisi rakentaa ja varata pysyviä rauhoitettuja pesäpaikkoja Helsingin edustan saarilta.

Haitat maanviljelykselle ovat todella pieniä. Muuttomatkalla linnut kokoontuvat yhteen ja silloin ne saattavat jokusen pellon tuotantoon vaikuttaa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset